Eeeei, ei tää oo mun juttuni. Taas kirjoitin sivullisen juttua, kun yritin liittää valokuvaa, hukkasin kaiken kirjoitetun. Siis nyt liitän tähän vain runoni, joka oli pieni osa kirjoitusta, vaikkakin hyvin tärkeä osa kokonaisuudesta.
Via delle Finanze - San Berillo
Iltaisin,
itseaan myyvat katunaiset,
asettivat auringon kauhduttamat,
ruosteen raiskaamat aurinkotuolinsa,
San Berillon katujen reunoille,
minne onnettomat
fyysisen rakkauden narkomaanit
saapuivat etsimaan setelirakkautta.
Siina nuo istuivat
irvokkaat meikit valuneina kasvoillaan,
elahtaneet saaret avoimina
valmiina vastaanottamaan ja
tarjoamaan kymmenilta orgasmeilta
haiskahtavaa sosiaalityotaan.
Kynttiloiden valo,
ilottomien ilotalojen ikkunoista
muotoili harmaita, liekkien mukaan tanssahtelevia
varjoja asfalttiin,
hien pistavan hajun sekoittuessaan seksin lemuun,
kaikki tuo
oli melkeinpa kasin kosketeltavaa.
San Berillo,
etelaisen etelan raskas perinto.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.