kaiuttomista huokauksista,
kyynelten kosteista nauruista,
vireettömistä lauluista

olen ontuva
sivustakatsoja,

elamän värien kerääjä,
siltojen alla heräävä

tunnen elamän
katkeran tuoksun,

olen kokenut sen

ja siitä
loittonevan
pakoon juoksun

kuitenkin

löydän aina
itseni tästä,

itseni vierestä
itseäni etsimästä.

 

Aikuisiän olen yllittänyt jo monta kymmentä vuotta sitten ja kuitenkin vielä ihmetten tätä elämää. No toisaalta, kuka ei tekisi. Täytyy myöntää, että olen aika vieras itselleni. Kuinkakohan moni myöntää, tai edes ymmärtää olevansa vieras itselleen ?
 Tähän sopisi hienosti Supertrampien Goodbye stranger, mutta kun edelleenkään en osaa liittää musaa, en valokuvia, en niin mitään.... niin toivotan teille kaikille hyvää yötä ja ken aikasin herää oikein hyvää huomenta !