Olen aivan hurja jàrkkààjà. Teen sitten mità vaan, mun tàytyy jo aikaisemmin tuntea kaikki yksityiskohdat, miten asian pitàisi mennà, en tykkàà yllàtyksistà
Minulla on kolme lasta, kaikki jo aikuisia, mutta raskaana ollessani suunnitelin ja kàvin làpi joka synnytykseni useampaan otteeseen,niin  ettà synnytyshekellà kaikki olisi ollut selvàà. Tietty, tuo minun matkani synnytyssaliin ja takas, useampaan otteeseen, ei ollut mikààn varmuus siità, ettà kaikki menisi kuten pitàà, mutta halusin kuitenkin omasta puolestani ajatusmaailmassani jàrkàtà kaiken just eikà melkein. No eka poikani syntyi aamulla, kuten toivon, mutta se oli ainao hyvà koko hommassa, sillà kaikki muut meni pàin hemmettià (mutta en ole tààllà kertomassa siità).
Siis olin pààttànyt ettà lapseni syntyvàt aamulla tai pàivàllà, ei vàlia, mutta valoisaan aikaan. Kaikki kolme ovat syntyneet valoisaan aikaan, vaikka kuulemma suurin prosentti synnytyksia tapahtuu yleensà yòllà. No keskimmàinen poikani syntyi marraskuussa kello 7.20, eli silloin ei ollut valoisaa, mutta jotenkin tuntui lohduttavalta tietous siità, ettà oli aamu.

Tàssà vain pieni esimaku siità, kuinka haluan olla ja pààttàà itse, kuinka asiani menee, vaikkei ne kuitenkaan aina meni juuri niin.

Nyt olen tehnyt noita "synnytyssali" matkoja kuolemaani....... mutta, mutta, se onkin paljon vaikeampi matka. Minà en tiedà kuolemasta yhtààn mitààn. Ei tààllà ole ketààn, joka kertoo, mità tapahtuu, kun ihminen kuolee ja miten kaikki tapahtuu. Haluaisin psyykkisesti tehdà tàmàn taas kerran selvàksi itselleni, mutta tàllà kertaa ei ole infoa, ei ole tietoa, on vain suuri tietàmàttòmyys. Pelkààn pahoin, ettà kuolen vààràllà tavalla (en tiedà voiko vààràllà tavalla kuolla ja mikà sitten on se oikea). Mutta kun en valmista itseàni tàhàn  suureen tapahtumaan, se varmasti tulee tapahtumaan jotenkin nurinkurisesti !

Kun nyt elàmàà on HUOMATTAVASTI vàhemmàn edessà, mità olen jàttànyt taakseni..... haluaisin alkaa omanlaiseni làhtòlaskennan, mutten tiedà kuinka voisin auttaa itseàni. No joo itse làhtòlaskenta on jo alkanut, tàssà iàssà ei enàà ihan hurjan paljoa ole jàljellà !

Hassua muuten huomata, kuinka syntymà ja kuolema kulkevat kàsi kàdessà. Tàssàkin kirjoituksessa ne kulkevat rintarinnan, mitàtòimàttà toinen toistaan, tai hyppimàttà toinen toisensa varpaille. Molemmat yhtà suuria tapahtumia ihmisen olemassaolossa.

Siis toivoisin ettà voin làhteà oikealla tavala pois, en halua jààdà vaeltelemaan tànne, tajuamatta etten enàà ole osa tàtà ulottuvuutta. Voi jee ajatella itsààn jonkinmoisena henkenà, jolla ei ole hyvà siellà, eikà tààllà...... ei kuulosta hurjan lupaavalta *hih* en rakasta levottomia henkià, jotka vaeltavat maan pààllà etsimàssà vastauksia.

No joo, tàmà nyt on tàllànen aika mitàànsanomaton post, mutta nàmà ovat ajatuksia, jotka ovat kierrelleet pààssà pari viimeistà pàivàà.

EN OLE masentunut, en surullinen, mulla ei ole depressio..... tàmà vaan on osa sità mun halua jàrkàtà elàmàssàni kaiken etukàteen!

 

Viikatemies.jpg