Tàmà kuukausi, jonka nyt olen ollut Roomassa, on ollut tosi kylmà. No joo, ei tietty yhtà kylmà, mità Suomessa, mutta Rooman rakennuksiin ja làmmitykseen nàhden, talvi on ollut KYLMà!

Ulkona on satanut melkeinpà joka pàivà. Tai noh, ansimmàisinà pàivinà ei, mutta viimeiset kaksi viikkoa on ollut enemmàn sadetta kun aurinkoa. Joskus aurinko on saattanut ujosti yrittàà sukeltautua ulos pilvistà, mutta pilvet ovat aina voittaneet.

Asunto, missà tyttàreni asuu, làmmitetààn kello 10.00 aamusta kello 22.00 illalla. Siis vuorokauden kylmimpààn aikaan, eli yòllà ja aikasin aamulla, patterit on myòs kylmàt ja aamulla herààminen on traagista, lumiukot sangyn vieressà toivottavat hyvàt huomenet. En uskalla arvailla, mikà on asunnon sisàlàmpòtila, olisikohan keskilàmpòtila 16 astetta. Illalla hieman ennen kun patterit sammutetaan, saatta nousta 18 asteeseen, mutta aamulla ennen kello kymmentà, làmpò ei yllà 15 asteeseen. 

Lisàksi talojen seinàt on kosteat sateesta, joten ne suorastaan huokuu viileyttà ja taistelu hometta vastaan on raivoisa, sillà eràs etelàisen Euroopan suuria vaikeuksia on home, joka nitoutuu asuntojen seiniin, ikkunoihin, lattioihin. Eikà tuo home ole pelkàstàn Italian vaikeus, kyllà sità lòytyy kaikista etelàisen Euroopan maista.
Tààllà on aivan eri tapa ajatella homeesta. Niin kauan kun se ei hyòkkàà kimppuun, niin olkoon siellà missà on! Minà kàyn yksityistà sotaa hometta vastaan. Homeen poistoainepullo toisessa kàdessà ja jonkinmoinen riepu toisessa, ruiskuttelen homeen pois, melkeinpà pàivittàin.  Nykyajan Don Quijote, jos mulla olisi Sancho Panza vierellà, niin voitaisiin sada jotain aikaiseksi, ainakin tàssà kàmpàssà.

Hyvàà làmpimàn kodin pàivàà kaikille Suomeen, urhealta taistelijalta. 

 

don%20quijote.jpg