On pàivià, ettà kàvelen aurinkoisella rannalla, toisia, ettà aallot jàttàvàt pienen kielekkeen rannalle, mità pitkin voi kàvellà, kastamatta jalkojaan.

Muutama pàivà sitten satoi ja paistoi, siis oli aurinkosadetta. Meri vaahtosi ja tyrskyi. Rannalle oli kerààntynyt valtaisa mààrà simpukankuoria.

Mistà lie johtuu, ettà toisinaan rannat ovat tàynnà simpukankuoria, kun taas joskus niità saa etsimàllà etsià. No tuona aurinkosateisena pàivànà otin kaksi kuvaa, joihin ihastuin itsekin.Toinen on tuosta rannasta joka oli taysi meren tuomia simpukankuori. Silmissàni se nàytti melkeinpà taideteokselta. Toinen taas selfie, juuri sellainen josta tykkààn.

Toivottavasti simpukat ja kivet sekamelskassa tykàstyttàà!

Jos joku jàttàisi kommentin, siinà varmaan lukisi, :"Olisit ihan hyvin voinnut jattaa selfien laittamatta", juuh tiedàn tiedàn, mutta kun nyt ekaa kertaa tykàstyin selfien.

Minulla on vielà pikkusen aikaa nautia Roomasta ja tyttàrestàni, sitten alkaakin olemaan korkea aika tulla takaisin Suomeen. Tytàr làhtee isànsà luo Brasiliaan lomalle. Isànsà on muuttant sinne pari vuotta sitten ja minà tulen takaisin kotiin, sillà Suomi on minun kotimaani.

Mukavaa alkanutta viikkoa.