AJASTA AJATTOMAAN ja AIKAAN

Kun làhden
jàtàn vain pienen huokauksen
muistoksi,

verbin olla
taivutusmuodossani.

Kerààn 
vaniljalle ja pielle
tuoksuvat, 
hieman pòlyyntyneet
kirjani,
joissa kirjaimet
eivàt koskaan vàsy 
olemaan.

Elàmàni juonteet
kannan urheasti mukanani,
ne kertovat
omaa historiaansa.

Tuvassani tuoksuu
aika,

en enààn pelkàà
hàmàràà,

mutta oudoksun kirkkautta.

Kun làhden,
jàtàn tànne

vain

pienen huokauksen
muistoksi ettà olin ollut.