Tàssà muutama pàivà sitten, kirjoitin muistelmiani Cissestà. Taisi olla Tammikuun 30. eli Cissen syntymàpàivà.
Silloin aikanaan, heti kun sain kuulla Cissen kuolemasta, minulle nousi mieleen hànen, ehkà kuuluisin laulu, "I will stay". Tuo "I will stay by your side now and forever" oli juuri sità, mità tunsin Cisseà kohtaan sillà hetkellà. Samaa mità jokainen sisko tuntisi veljeààn kohtaan, samaa mità olen tuntenut jokaista perheenjàsentàni kohtaan, kun olen heidàt menettànyt. 
Tuo I will stay alkoi pyòrimààn pàssàni ja hiljalleen siità syntyi runo. Runo joka kertoo meidàn historiikin, tai aluksi meidàn ja sittemin Cissen, sillà kuten olen toistanut aikaisemminkin, asuin kaukana kaikesta joka oli lapsuuteni ja siihen kaikeen oli niin pitkà matka ja valitettettavasti etàisyys usein erottaa, itsensà tahtomatta.

Kun Cisse làhti ajallisesta ajattomaan, kirjoitin tàmàn hànelle. Kaunis tai ruma, soinnullinen tai soinnuton..... mikàlie on, mutta minulta se syntyi suoraan sydàmestà.

I WILL STAY (in 3 acts)

.
1st act I will stay

kaikkien rakastama sina....
laihat kintut
suuret korvat ja nena,
lapsuutemme pihamaa, aurinko,
iloisesti heliseva nauru ja
halu suurta.
lampoa sisalla, 
lampoa katseessa, 
kasvukivuista huolimatta,
aina sina 
veriveljeni,
paras ystavani, 
elaman oppilas,
vihreilla nurmikoilla,
sireenipensaiden katveessa, hiekkalaatikolla.
tieto aikuistumisesta,
epatietoisuus tulevasta,
ainoa varma sinulle oli
kitara.

2nd act By your side

elaman rytmi alkoi rockina 
sykkimaan suonissasi,
sydamessasi,
sormissasi,
nousten tietoisuuteesi ja sai sinut.
sadat kiertueet, uudet ystavat,
naiset,
heitakin rakastit samalla rytmilla,
tunkkaisten lavojen taka-osissa,
halvoissa, hienoissa hotelleissa.
rock, 
joka hikena valui jokaisesta ihohuokosestasi,
hetken intohimona jonka lahjoitit,
muistaisitko edes kenelle.
sina, taas sina
kaikkien rakastama,
kaikkien omistama.
bassosi sykki myos sydamenasi,
joskus raivoisana,
toisinaan taas kiehtovana ballaadina,
mutta kavalasti kuluttaen sinua.
show must go on,
elamasi jatkui, olihan sinulla
kitara

3rd act Now and forever

olit vaeltaessasi etaantynyt,
kauaksi kaikesta ja kaikkeen oli 
jo liian pitka matka.
pirullisen ivallinen leikki
oli ottanut sinut ja
nitoutunut tiukasti kohtaloosi,
imaissut spiraaliinsa.
parrasvalot sammuivat
yksi kerrallaan,
syttyakseen uudestaan ja
taas sammuakseen.
tummien lasiesi takana
turvonneet silmat,
jotka viellakin jaksoivat katsella
ihmetellen elamaa.
sina ja vain sina
kaikkien rakastama,
monen unohtama.....
valkoisella sairasvuoteella,
rakkaasi sylissa,
hieman rukoillen, hieman muistellen,
hieman arkaillen.
viimeisen rockin soidessa
hiljalleen hiivit ikuisuuden portista,
tanne jai vain se
kitara