Olen usein ajatellut, ettà elàmà itsessààn, muistuttaa sirkusta. On trapetsitaiteilijoita, klovneja, leijonankesyttàjià, taikureita ym. Jokainen sirkustaiteilija edustaa eràànlaista ihmistyyppià, sillà meissàkin on herkkià haaveilijoita, on pellejà, on karskeja tulennielijòità, tarkkoja vetsenheittàjià jne.
Vuosia sitten aloin kirjoittamaan nàistà "roolihahmoista", ja nàmà runot yhdistàà alaotsake "Pàivàni sirkuksessa" eli "I miei giorni nel circo" 
Kaikki tàmà kuitenkin kertoo jokapàivàisestà elàstà.

 

MANGIAFUOCO - I miei giorni nel circo

Hän sylki
tulta sanoissaan,

sydän, sielu
palanutta,
mustaa vaan.

Tulennielijäksi
häntä kutsuttiin,
elämä oli hälle
hyvä niin.


Katkeraa katkua,
tuskaa ja itkua,

tuo tummaa puhuva ihminen
oliko hän veli paholaisen?


Kuitenkin,
hän 
hiljaisuudessaan

itki,
etsi

eksynyttä sieluaan.

 

magiafuoco.jpg