Olen hyvästellyt sinut.

Missä aikaisemmin kyyneleeni
kertoivat kaipauksesta,
nyt
ne kertovat
loputtomasta yksinäisyydestä.

Hassua

kuinka kaipauskin
saattaa olla seuralainen.

Hyvästelin sinut,

niinä pitkinä 
yksinäisinä hetkinä,
kun tuulet tuiversivat
peloittavina
pimeän ikkunani takana

tai

Välimeren kuumina päivinä,
niinä
jotka olin haveillut meille,

ja myös niinä

helvetillisen yksinäisinä öinä,
mitatessani ajan kulua,
aivoissani kuuluvista
sydämen sykkeistä,

voimattomana tajuten
jokaisen sykeen olevan
hetki vähemmän elamässäni,
ja minä, 
pienen ajatuksen verran
kauempana sinusta.

Olen viimeinkin hyvästellyt sinut,

nyt olen hyvästellyt sinut !