Eilen oli  kulunut tasan kaksi vuotta kun sain viestin pitkään kadoksissa olleelta ystävältä. Viestiä ei voi julkaista, hänen asetusten johdosta, mutta haluan kertoa Tedistä, sillä tuhannet muistot valtasivat mielen, kun FBn muisto-osiossa luin Tedin viestin.

Ted Lietola oli syntynyt suomalaisista vanhemmista. Hänellä ei ollut enää montaa palveluvuotta ennen eläkkeelle jäämistä U.S. Navystä. Eräs hänen viimeisimpiä tukikohtïaan, merivoimien lentäjänä oli U.S. NAS Sigonella, missä minä olin aloittanut työnteon juuri ennen kuin löysin autoni tuulilasista viestin "Miksi autossa on suomenlippu ? Ota yhteyttä LCDR Ted Lietola ja puhelinnumero". No soitin numeroon ja tämä Ted Lietola kertoi olevansa lentäjä jolla on juuret Suomessa, sillä hänen vanhemmat olivat USAhan muuttaneita suomalaisia. Äitinsä aina kertoi ja puhui Suomesta joten hänkin oli oppinut rakastamaan Suomea. Hiljalleen ystävyytemme vahvistui ja Ted vaimonsa kanssa kävi Suomessa ja oli perheeni vieraana Helsingissä.
No, Tedin palvelu Sigonellassa päättyi ja hän joutui lähtemään takaisin USAhan, missä muutaman palvelusvuoden jälkeen hän vetäytyi eläkkeelle. Aluksi pidimme yhteyksiä, mutta ajan kanssa se jäi, tai syynä taisi olla Tedin eläkkeelle jäänti, kuten sanonta kuluu "Kaukana silmistä, kaukana sydämestä", eli kun ei olla jokapäiväisessä yhteydessä sitä unohtaa helpommin.
Useampaan otteeseen etsin Tediä kissojen ja koirien kanssa, minulla ei ollut muuta osotetta kun Brunswick, Maine  eikä sillä osoitteella olisi kirjeet tai kortit menneet perille.... joten hiljalleen Ted ei unohtunut, mutta jäi mielessäni jonkinmoiseen stand by tilaan.
Muutama vuosi sitten etsin taas kerran Facebookista Tediä ja HEURECA, löysin hänet. Kirjoitin hänelle viestin ja vastaukseksi sain tämän viestin häneltä (jota valitettavasti ei voi julkaista, kuten jo edellä mainitsin). Hän vielä muisti minut (Ted oli muistaakseni parikymmentä vuotta vanhempi kun minä), siis loistava muisti, sillä Sigonellan ajoista oli kulunut reilusti yli 30 vuotta.
Olin todella onnellinen tästä ystävän löytymisestä ja heti mailiosoitteen saatuani kirjoitin Tedille pitkän mailin, jossa kerroin elämästäni, joka oli ollut kovin värikäs, sitten viime näkemän. Olinhan muuttanut pois Sisiliasta ja asuin Roomassa. Olin eronnut hänen tuntemasta miehestäni ja mennyt uudemman kerran avioon (ja taas kerran eronut) ja asuin lasteni kanssa edelleen Roomassa.
Mutta viestini jälkeenTedistä ei enää kuulunut mitään, ei tullut vastausta, kunnes kaksi kuukautta myöhemmin, luin hänen profiilissaan hänen ystävänsä jäähyväiset, eli Ted oli poistonut ajallisesta ajattomaan ja myös elämästäni, mutta tällä kertaa ikuisesti.

Löysin ystäväni, menettääkseni hänet melkein saman tien uudestaan, mutta tällä kertaa ikuisesti,  olen kuitenkin mielestäni onnekas, että löysin hänet, vaikka vain muutamaksi kuukaudeksi, mutta löysin.
Rauhallisia unia Ted, olit hieno ihminen !

Kuvassa Ted Lietola ensimmäisen yksin lennetyn lennon jälkeen vuonna 1957.
 
Ted.jpg