- Älà usko ettà uskon sinua, vaikka hymyilenkin, et ole antanut muuta mahdollisuutta -

On hetkià kun haluaisit ymmàrtàà, selittàà, koskea jotain, mikà leijuu vain ilmassa, sità jolla ei ole nimeà eikà muotoa. Hàn joka voisi auttaa sinua ymmàrtàmààn, antaa vain puolipyòreità vastauksia. Tunnet itsesi tàytsin ulkopuoliseksi, et tiedà kehen voit luotaa, vai voitko kehenkààn.

Tàmà on yksi niistà hetkistà. En voi tehdà muuta kun muka hymyillà, sekin on vain kare suunpielissà, maalattu, ei aito.