Tämä runo kertoo ensimmäisistä vuosistani Sisiliassa. Vaikeuksista oppia paikassa, joka on täysin erilainen, mitä kotimaani, missä oli kasvanut ja kehittynyt .
Nuorena kaikki on ihanaa, mahdollista, upeaa..... Hiljalleen  kuitenkin koti-ikävä alkoi painamaan ja rakkaan kotimaan parhaat puolet alkoivat loistamaan kuin timantit auringossa, mutta olin tehnyt valintani ja tieni jatkui.

Laitan sen alkuperäisessä muodossa. Olen aluksi kirjoittanut tämän pienellä kirjoituskoneella ja sitten kirjoituskoneen kirjaimia seuraten italialaiselle tietokoneelle, siis ääkköset puuttuu, mutta rakastan näitä runoja juuri siksi, että niissä on tämä aitouden tuntu.

Sisilia

Trinacria, Trinacria
           Valimeren persikkaposkinen tytar.

Neitsytkammiosi tuoksui sitruunalle
ja haissasi kannoit 
       appelsiinikukkahuntua.

Yolla asetit nahtavaksi
       veren tahraaman lakanan,
    menetetyn neitsyytesi vakuudeksi.

Opetit minulle
      etta
julmimmat mainingit saapuvat
    ihmismeresta
        ja
koventaen huulesi kauniin kaaren,

kuiskaten,

paasi alas painaen,
      kerroit mita on omertà
    tuo noyra hiljaisuus
yhteiskuntaasi kalvava syopa
   jonka salakavaluuden tuntee vain Sisilia.

Trinacria, Trinacria
   neito meressa
kielletty hedelma
      Edenin puutarhassa.