Kyllàpà oli heràtys tànà aamuna. Tuossa vastapààtà on Bed & Breakfast ja sieltà alkoi kuulumaan miehen huutoa, joskus kello 6.30, johon heràsin. Se oli sellaista kipuhuutoa, ei sanoja ei tappelua, tuli mieleen synnytys...... mutta epàilen ettà mies synnyttàà (vaikka nykyaikana kaikki  on mahdollista): Epàilen sen olleen sairauskohtauksen, sillà huuto oli niin voimakasta ettei sairauskohtauksen kanssa taistelevalla ihmisellà olisi niin paljoa voimia huutaa ja vielà niin pitkààn, sillà huuto kesti tunnin verran.
Ensin tuli palokunta ja avasivat ikkunan ulkopuolelta. Sitten tuli ambulanssa ja viimeisenà poliisi. Kàsittààkseni asuntoon ei ollut helppoa pààstà. Nyt onneksi tilanne on rauhoittunut, sairas/kivulias ihminen vietiin sairaalaan ambulanssin sireenit soiden. Toivottavasti ei mitààn hurjan vakavaa.

No siinà aikani kuluksi navigoin netissà unenpòpperòssà, kun kerran heràttyàni, en huudoilta enàà saanut unta.

Silmiini osui muotinàytòksestà kuvia, jotka sai ihoni hieman kananalihalle. Saattaa olla syy siinà, ettà olen liian vanha mààràttyihin suuntauksiin. Kuten tuossa edellà mainitsin, miehellà ei voi olla synnytystuskia, vaikka nykyààn kaikki tuntuu mahdolliselta.
Siis............ Tàmà sukupuolien raja-aitojen rikkominen, en ymmàrrà sità. Haluaisin tietàà, miksi meistà kaikista yritetààn tehdà samanlaisia..... onko niin helpompi pitàà kaikki kontrollin alla ja sanella samat elàmànlait kaikille !
Minulla EI ole mitààn homoseksuaaleja, lesboja tai transgenderejà vastaan. Jokainen elàkòòn seksuaalisuutensa ja elàmànsa juuri niin, kuten parhaaksi nàkee ja tuntee. Kysymys kuitenkin heràà, missà on kirjoitettu ettà sinun seksuaalisuutesi, sinun tapasi tuoda itseàsi esielle on parempi, mità minun. Missà on kirjoitettu ja miksi, ettà meidàn kaikkien pitàà pukeutua ja kàyttàytyà samalla tavalla. 
MIKSI JOKAINEN MEISTA EI VOI ELàà OMAA SUKUPUOLISUUTTAAN KAIKESSA RAUHASSA. Ilman provokointia, ilman alleviivauksia, ilman liioitteluja. Minà olen minà, elàn elàmààni, en koske sinun elàmààsi, sillà sinà olet sinà. Se olisi juuri noin yksinkertaista.

Olen elànyt syntymàstàni làhtien (synnyin '50-luvun alussa) perheessà, jossa hyvàksyttiin kaikki. Kummisetàni oli homoseksuaali (kuulemma silloin Helsingin tunnetuimpia?), joskus lapsena ehkà hieman hàpesin hàntà, kun hàn tuli kylàilemààn korkokengillà, hiukset vàrjàttynà ja meikit kasvoilla, mutta rakastin hàntà juuri ihmisenà, mikà hàn oli. Kotini oli kainemaailman ihmisten rauhansatama, eli olen tottunut kaikkeen. Nyt en kuitenkaan ymmàrrà, miksi tàmà tarve tehdà meistà kaikista samanlaisia.

Siis yritetààn  kunnioittaa toinen toisiamme juuri sellaisina kun olemme. Minun ei kuulu olla kuten sinà ja sinun ei kuulu olla kuten minà, sillà elàmme kahta eri elàmàà. Alà yrità muuttaa minua, en minàkààn yrità muuttaa sinua !

Kuva tàmàn aamuisesta Ambulanssi/palokunta/poliisi operaatiosta.

Artikkeli jonka aamulla luin, joskus ehkà ammutaan hieman yli..... mutta jos he ovat onnellisia noin, niin mikàs jottei. Tàytyy kuitenkin sanoa, etteivàt nuo itsekààn ole kovin onnellisen nàkòisià lookissaan.