Elàmàssàni on ollut suuri rakkaus, kuten kaikkien meidàn elàmissà on ollut. Kenen rakkaus on kestànyt kaiken, kenen on kestànyt hieman vàhemmàn ja kenen vielà vàhemmàn. Oma suuri rakkauteni kesti vielà vàhemmàn, vaikka kymmenien vuosien jàlkeen olemme edelleen yhteyksissà ja hàn kyselee, joka kerta "Kerro, miksi suhteemme pààttyi". Oletan ettà hàn tietàà miksi, mutta on ehkà helpompaa olla tietàmàtòn. 
No oli miten oli, se vuosi oli upea, olin niin mahdottoman rakastunut ja onnellinen, mutta kuken kaikki loppuu aikanaan, niin myòs meidàn tarinamme.

Kàvimme suhteemme alkuaikoina viikonloppumatkalla Sisilialaisessa kylàssà, nimeltà Erice. Sanovat ettei kauniimpaa auringonlaskua ole missààn, kun Ericessà...... tiedà hàntà

Matkamme oli aika jànnà ja sen matkan aikana oli jo enteità tarinamme mahdottomuudesta, mutta eikò sità sanota, ettei ole mitààn "tyhmempàà, kun rakastunut nainen" ja sitàhàn minà olin.

Kun suhteemme loppui, kirjoitin tàmàn runon.

.

ERICE

Sekstantillani
mittailin etàisyyksià 
Ericen auringonlaskun - horisontin -
sinun ja minun vàlillà.

Kyllà luonto osaa,
kuten aina
ja
Ericen auringonlasku oli mahtava,

lehtien kosiskeleva havina,
ilman hyvàilevà vàreily,
mereen laiskanlaisesti sukeltava aurinko.

Niissà tunnelmissa erehdyin,
aloin mittailemaan etaisyyksià
sydàmeni sàikeillà,

vaikka sekstanttini puhui selvààkin selvemmin
kuolleesta kulmasta.


sekstantti.jpg