Tuossa muutama päivä sitten kerroin ensimmäisestä matkastani Sisiliaan. Siis kuten mainitsin,  ensikosketukseni Sisiliaan oli Messiina. Kaupunki jonka maanjäristys tuhosi melkeinpä kokonaan vuonna 1908. Hiljalleen kuitenkin messinalaiset rakensivat sen uudestaan, ne vähäiset jotka sinne jäivät, sillä monia kuoli järistyksessä ja monet lähtivät Ameriikkaan etsimään parempaa elämää. Nyt se on ehkä tärkein kaupunkin Italian mantereen ja Sisilian välillä.

Olisikohan ollut vuosi 1981 tai 1982 kun vietin suurimman osan kesääni Messiinassa. Hyvä ystävättäreni asui siellä ja kun hän oli yhtä tunnerampa, mitä itse olin, olimme oikein "hyvää" seuraa toisillemme :D 
Ystävättäreni asui isoisänsä rantabulevardihuvilassa. Isoisänsä oli ollut Messinan kaupungin virallinen lääkäri, silloin 1900 luvun alussa ja talo oli vielä täynnä kaikenlaisia, sen aikaisia lääkärin välineitä.... oli stetoskoopi menneiltä vuosilta,  vanhanaikainen sfygmomanometri, ihmeelliset hieman jo ruostuneet synnytyspihdit, keitettäen sterilisoitavia piikkejä pistoksia ja rokotuksia varten, oli puinen kuuloke jolla kuuneltiin sikiötä ja vaikka mitä ihmeellisyyksiä. Oli myös  isoisän olkihattu, sylinteri ja knalli, frakki ja mukavasti kelastuneita paitoja.
Se oli kesä, jota en tule unohtamaan.
Minä kärsin suuren rakkauteni lopusta ja hän rakkautensa mahdottomuudesta.

Vuosia myöhemmin tuon kesän muistot sain purettua  paperille ja tällaista siitä tuli.

MESSINA

Sssssh

Messina nukkuu koiranunta.

Hamarassa sina ja mina,
joit Mariannan teeta
ja mina kyyneliani.

Me
rakkauksiemme uhrit.

Kerroit heista,
toisenlaisista rakkauksistasi
minulle,
joka taistellen kaikkia muistojani vastaan,
vaantelin niista ihmisluurankoja.

Sssssh
niin hiljaa

Messina nukkuu.

Oiseen satamaan
saapui uusi lautta,
sataman Madonna oli sen siunannut
jo ennenkuin se laski ankkurinsa,
rymisevat rekat
syoksyivat ulos sen kidasta
ja uupuneet matkustajat
istuivat kyllastyneina junan vaunuissa
katsellen ulos junan ikkunoista, odottaen 
 paasevansa paateasemilleen.

Satamatyolaisen surullinen laulu,
paattyneesta rakkaudesta
vaivihkaa kiemurtelee aisteihini,
riuduttaen jo muutenkin niin riutuneita tunteitani.

Kadun kellertavan himmea valo
loisti yon kostealla asfaltilla,
luoden mystisen skenaarion aarialle
aivan hiljaa

sssssh

Luodessani ikkunasta
viimeisen
vasyneen katseen
itkusta turvonnein ja vasynein silmin,
Messiinan salmelle,
sen syvassa mustassa nain
kuinka laivat lipuvat hiljalleen,
kuin kiiltomadot,
salmen lapi,
merelta toiselle.

Teesi on vaihtunut kyyneliin,
ammensit valtameria silmistasi.
Eika tama pieni kaupunki
sinua voinnut ymmartaa,
vain mina ymmarsin
ja kuuntelin  lohduttaen.

Mutta puhu hiljaa,
kuiskaten,

sssssh

silla Messina nukkuu koiranunta.